Heart on kilpailuhenkinen, räväkkä ja macho-tuulelle sattuessaan hankalahko ori käsitellä. Toki, eihän sitä heti päälle päin näe; vieraillehan tämä kiiltävän musta pöllöilijä on oikein karismaattinen ja imarteleva. Ensisilmäyksellä Heart on oikein söpö, lauhkea oripoika, jota on mukava tervehtiä sen tervehtiessä lähes flirttailevasti takaisin. Mitä siinä nyt ei olisi rakastaa?

Nimittäin se puoli, joka tulee esiin vasta, kun Heart on saanut roimasti dataa siitä kuka olet ja millainen olet. Kerätyn datan perusteella vierailija arvioidaan erittäin subjektiivisesti orin itsensä toimesta, ja mitä todennäköisimmin vastaus on, että se ei vieraasta pidä, oli hän ollut kuinka ystävällinen tahansa. Etenkin, jos jäät tallille pidemmäksi aikaa - silloin et ole vieras enää, ja saat tutustua siihen oikeaan sydänten särkijään, joka Heart on.

Huonona päivänä, neideille flirttaillessa ja muita oripoikia kiusoittelemassa Heart muuttuu räväkäksi machomieheksi, joka ei hyväksy kaksijalkaisten karvattomia näppejään kovin lähelle, varsinkaan naamalle. Pyynnöt ja käskyt menevät tuolloin perille vain noin puolet ajasta, ja harvoin auttaa muu kuin odottaa hetki ohi. Heartilla on myös huono tapa hyppiä pystyyn silloin, kun ei saa mitä haluaa, tai joutuu jäämään hevoslauman kisailusta paitsi.

Ori on, kuten mainittu, erittäin kilpailuhenkinen. Kotona se tuppaa olemaan enemmän riesaksi kuin hyödyksi. Toisaalta olisi kilparatsastajalta tyhmää olla käyttämään piirrettä hyväksi kisakentillä, joilla Heart pistää parastaankin paremmaksi. Se on oikein ketterä ratsu, joka ei pelkää tiukkoja teitä tai tikittävää sekuntikelloa; ori vain vaatii selkäänsä sellaisen, joka ei pistä pahaksi, jos ratsu ei aina ole samaa mieltä päätöksistä ja puolet ajasta tekee niin kuin itse haluaa.

Jälkeläiset

Idiots, 27.01.2025

Kaksi alle vuotiasta oria paini keskenään sateisella pellolla. Puolet kellahtaneesta ruohosta oli jo tamppaantunut maahan ja sateen nostamaan mutaan. Varsojen keskenkasvuiset kaviot lipsahtelivat liukkaalla, märällä pinnalla vauhdin huimassa. Lisää vettä tihkui harmaalta taivaalta kahden katsojan nojaillessa aitaa vasten.

"So I am supposed to be eventually training one of those, is what you are saying?" Dorian tuhahti epäilevästi.

Hänen hopeanblondit hiuksensa olivat osittain teippaantuneet otsaan kiinni märässä säässä. Vaaleaturkkinen orivarsa piti korvansa tiukasti luimussa niskaansa vasten, se ei selkeästi arvostanut mustan ikätoverinsa yrityksiä saada tätä leikkimään. Tai tappelemaan. Tai mitä ikinä Heart yrittikin. Musta puoliverivarsa vaikutti vain yltyvän toisen reaktiosta.

"Yup", vastasi Alex, märkä, musta fedora suojaten tämän naaman pahimmalta sateelta. Hän ei itsekään näyttänyt omien sanojensa vakuuttamalta.

"But they are both..." mies aloitti, mutta lause loppui epämääräiseen hiljaisuuteen.

Alex jatkoi ennen kuin Dorian sai omaa protestiaan kasaan, "I know. Idiots. Impossible, total pains in the ass."

Hornet käänsi mustalle orille selkänsä ja pukitti vauhdikkaasti, kuitenkin osumatta. Heart päästi vain kimeän, härnäävän varsan hirnaushuudon.

"... yeah, that", Dorian huokaisi ja työnsi itsensä aidalta seisomaan. Ankean kylmät vesipisarat valuivat tämän leukaa pitkin alas.

Hornet kiljahti takaisin ja lähti jahtaamaan mustaa oria tällä kertaa hampaillaan. Heart vain lähti mukaan leikki mielessään, korvat höröllä pukittaen.

Kaappi