Luonne ja ulkonäkö

Jokseenkin vähäpuheinen introvertti, joka on kuitenkin ihmisistä ja ympäristöstään tarkkaavainen. Hyvin älykäs, muttei pidä ihmiskontaktista. Silti mieluummin hengaa muiden seurassa kuin on yksin, vaikkei avaisi suutaan kertaakaan. Léo on myös hygieniastaan, sekä ylipäätään siisteydestä tarkka. Niimpä myös oma hevonen ja sen kamppeet ovat aina parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Léolla tuppaa olemaan hyvin väsyneen oloinen ilmapiiri itseensä, vaikka olisikin nukkunut ihan hyvin. Ken tietää mistä se johtuu. Nähnyt elämässään liikaa? Hän on kaikille ystävällinen, mutta harvoin julistaa ketään helposti kaverikseen. Siinä kestää aikaa, luotettavuuden todistamista ja Léon pitää ylipäätään päättää ensin, pitääkö hän kyseisestä henkilöstä.

Ensivilaukselta Léo on ohut kuin tikku. A real twink you could say. Iho ei oikeasti ole niin kalpean valkoinen - tuuheat, mustat hiukset vain saavat sellaisen olemuksen aikaan. Hän tuppaa piilottelemaan kapeita hartioitaan, ja muutenkin laihaa vartalonrakennettaan kunnon puseroilla ja huppareilla. Ymmärrettävästi paksummat vaatteet kelpaavat - eihän tällaisella ole mitään omasta takaa suojaamassa kylmältä. Voi pientä vilukissaa.

Léon silmät ovat hyvin tummansiniset, melkein violettiin taittuvat. Sormet ovat pitkät ja kapeat, ja kädet muutenkin kauniit, vaikka hän onkin työskennellyt hevosten parissa jollain tapaa lähes koko ikänsä. Léo ei pahempaa piittaa sormuksista tai muistakaan koruista - tulevat tielle vain. Korvissa on kuitenkin yksinkertaiset lävistykset. Ja vaikka sitä harva näkeekin, niin Léolta löytyy pieni, kolmen lemmikkikukan rykelmä tatuoituna nilkasta.

Joitain vuosia sitten hän hankki itsensä hormoneille ja mastektomiaan. Arvet ovat yhä jokseenkin näkyvillä, jos tarpeeksi tarkkaan pääsee katsomaan. Hormonit Léo on sittemmin lopettanut, kun vaihtoi juridisen sukupuolensa mieheksi.

Muuta

• Puhuu äidinkielenään saksaa, mutta kielitaito on vuosien saatossa hieman ruostunut. Puhuu kuitenkin erinomaisesti englantia, melko hyvää espanjaa ja hollantia, sekä osaa kommunikoida perustasolla latviaksi.
• Saksan ja Belgian kansalaisuus
• Omistaa pienen, vanhan, sinisen Renault Clion v. 2001, jonka osti vain 800 eurolla. "Mikä toimii ei mene roskiin :)"
• Allerginen kissoille
• Rakastaa omenamehua
• Lukee paljon kirjoja, tallillakin roikkuu aina yksi mukana. Käyttää kirjanmerkkejä - kulmiahan ei helvetti sentään taitella.
• Ei käytä huumeita tai edes tupakkaa, on kuitenkin polttanut marijuanaa muutaman kerran. Harvoin juo alkoholia.
• Käyttää he/they pronomineja. Passissa lukee M, mutta tunnistaa itsensä transmaskuliiniksi muunsukupuoliseksi (genderqueer, jos puhutaan englantia). Ei lähde korjaamaan, jos puhutellaan miehenä tuntemattomien puolesta.
• Ei lokeroi omaa seksuaalista suuntautumistaan - nojautuu kuitenkin enemmän maskuliinisesti itsensä esittäviin henkilöihin. Demiseksuaali.

Léon elämästä

Léo syntyi Brysselissä, Belgiassa, jossa hänen vanhempansa tuolloin asustivat. Vain alle vuoden ikäisenä, perhe kuitenkin muutti Berliiniin, Saksaan isän töiden perässä. Siellä Léo saikin kansallisuutensa ja kävi peruskoulutuksensa - ainakin osan siitä - kunnes bisnesmaailmassa työskentelevä isä raahasi perheen paljon etelämmäksi Eurooppaa - nimittäin Sevillaan, Espanjaan. Siellä 13-vuotias Léo sai opetella täysin uuden kielen ja kulttuurin jatkaessaan vanhempien valitsemaa opintolinjaa.

Isän työskennellessä ja matkustaessa ympäri maailmaa, Léo haki turvaa hevosista. Äiti rohkaisi harrastusta, vaikkei ihan varsinaisena urheiluna sitä nähnytkään, ja nuoren Léon päästä tutustumaan lajiin. Sitä kautta tulivat tutuksi hevosen käsittely ja eri ratsastuksen lajit, kuten doma vaquera ja haute école. Léo pääsi myös nopean oppimisensa ansiosta ratsastamaan hienoilla iberialaisilla hevosilla, joihin tämä tietenkin ihastui.

Sitten isä tuli ja vei taas, tällä kertaa takaisin Brysseliin, Euroopan pääkaupunkiin ja Léon synnyinpaikkaan. Léon äiti teki omiaan, isä ei ollut ikinä kotona, ja Léon suhde vanhempiinsa eriytyi entisestään. Hän yritti parhaansa jatkaa kontaktiaan hevosiin ja ratsastuksen maailmaan, mutta vilkkaassa pääkaupungissa vanhempien pompoteltavana tuo oli vaikeaa. Onneksi isä sentään tarjosi välillä reissun Latviaan, missä isovanhemmat asuivat. Siellä Léo pääsi nauttimaan rauhasta edes koulun lomien aikaan.

Täysi-ikäiseksi vartuttuaan Léo oli vailla suuntaa elämälleen. Hevoset houkuttivat, mutta vanhemmat - jotka olivat kustantaneet ja määränneet tähän mennessä lähes kaikesta - olivat erimieltä. Henkisesti raskaiden riitojen jälkeen, Léo tyytyi kohtaloonsa: hän saisi tehdä mitä haluaa, kunhan ensin kouluttautuu järkevälle alalle. Niinpä hän päätyi tietojenkäsittelyyn.

Yliopisto aikoina nuori pääsi vihdoinkin näkemään ja oikeasti kokemaan omaa elämäänsä. Léo asui kampuksella, johon vanhempien valta ei yltänyt, ja pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin, jotka avasivat nuorelle lisää ovia aivan uudenlaiseen kulttuuriin. Hän päätyi kokeilemaan ja katumaan kaikkea maan ja taivaan väliltä; huumeet, alkoholit, tapahtumat, ja tietenkin muut ihmiset. Sieltä muovautui Léo, joka lopulta sai tutkintonsa hyvin arvosanoin ja pääsi aloittamaan elämän, tällä kertaa itsemäärämänsä sellaisen.

Léo vaihtoin nimensä jo yliopistossa - vanhemmat tietenkin hieman närkästyivät, mutta pääsivät asian yli ilman suurempia ongelmia. Nimenvaihdosta seurasi sukupuolimerkinnän vaihdos henkilötiedoissa, sekä matka hormonipolille ja mastektomiaan. Léo työskenteli freelance-hommissa siellä täällä parin vuoden ajan, kunnes päätyi vihdoinkin takaisin rakastetun elämäntavan pariin - nimittäin hevosharrastukseen. Léo pääsi työskentelemään groomina ensin yhdelle belgialaiselle tallille ja myöhemmin vaihtoi toiselle. Tätä kautta Léo päätyi hankkimaan itselleen ensimmäisen oman hevosensa, Lucan, jonka kanssa hän lähti etsimään uutta suuntaa elämälleen.

Léonelin hevoset

Lucan af Höstnäs | knabstrupinhevosori

Vaatekaappi