a sim-game horse / virtuaalihevonen
Varsa © VRL-02207 & Lineart © jiphorse
Kaikki muu © VRL-14365
Layout © M Layouts

Rotu, skp zangersheide, tamma
Syntymäaika 13.05.2018, 8v
Säkäkorkeus, väri 168 cm, tummanruunikko (EE/Aa)
Rek. numerot VH19-272-0015, PKK3001
Painotus, taso esteratsastus, 150 cm / heB
Omistaja Alex Kristensen (VRL-14365)
Kasvattaja Orange Wood

Lovely on pippurinen tapaus, vähän sellainen riekkuja, joka tahtoo tehdä oman päänsä mukaan. Nimestään huolimatta sitä ei varsinaisesti voi kutsua kullannupuksi, vaan Lovely on kuin miinakenttä: sohaiset väärään paikkaan ja johan räjähtää! Tammavarsaksi sillä on aikamoinen ego ja Lovelyn ärsyttäviä puolia on muun muassa narun päässä pomppinen holtittomasti - se, kun ei oikein halua seurata taluttajaa, vaan mennä minne itseä huvittaa. Yleispätevä hoito-ohje voisi olla: Älä yllytä sitä.

Lovely on kärsimätön ja herkkähipiäinen tamma, joka ei juurikaan pidä ihmisen turhasta lähentelystä. Hampaat vilkkuvat vähänväliä, jos satut olemaan hieman liian kovakourainen, eikä satulaa todellakaan saa liian kovaa kiristää. Siinä missä tammalta löytyy iso ego ja itsenäisyyttä, sillä on myös se prinsessapuoli, joka kuitenkin rakastaa tehdä hoitajansa päivästä pahimman painajaisen kylpemällä mudassa heti kun tarhaan pääsee. Eläinlääkäri ei myöskään pääse helpolla, mutta meidän lääkäri onkin aika tarmokas ja paksunahkainen, eikä Lovely ole monesti päässyt kiukuttelemaan. Kengittäjäkin yrittää parhaansa...

Ratsuna Lovely on osoittanut potentiaalinsa esteradoille jo nuoresta iästä, vaikka se onkin täytynyt kaivaa esille suurin ponnistuksin. Tamma ei ole yhteistyökykyisimmästä päästä, mikä tekee siitä melko hankalan hevosen ratsastaa, mutta pikkuhiljaa se oppii työnteossakin hauskuuden. Muutamilta pukeilta ei kuitenkaan vältytä...

Ensimmäinen kappale © VRL-02207, loput © omistaja

i. Lovex Z
Z, 166cm, vrn
ii. Fahrenheitter
westf, 166cm, rn
iii. Fahrengraner
iie. WF Lotus
ie. Appawax
Z, 159cm, vrn
iei. Vendic Z
iee. Kiry Eden
e. Mozaic v.d. Zelos
westf, 168cm, rn (chimera)
KTK-III, PP-MVA, VIP MVA, Fn, VPVL-III, FC
ei. Morgenpracht
westf, 170cm, m
eii. Morgensonne
eie. Strahlend
ee. Jalastar
westf, 167cm, trn
eei. Jeronimo
eee. Starry

Jälkeläiset

Saavutukset
Rakennekuva-luokat
00.00.0000 - Paikka - tuom. Tuomari - palkinto

Muu kuva -luokat
03.09.2019 - Ratsastuskuva, Hukkapiilo - tuom. Arnika - KP
01.11.2019 - Vapaa kuva muille hevosille, Saariston hevosopisto - tuom. Anne - EM: liike

Muut näyttelyt
10.10.2018 - Söpikset, Maybeck Stud - tuom. Cery - 7/12
EV-II - 31.01.2019 - 7p + 9p + 5p + 4p + 3p + 4p = 32p.
Hannaby Young Stars - 05.05.2020 - 5p + 10p + 4.5p + 3p + 6p = ka 5.7
Orange Woodin Paras Kasvatti - 04.06.2020 - 9p + 4p + 2p + 0,5p + 0p + 30p = 45,5p.
Porrastetut
ERJ: 1635.00 p. (vt. 4 / 9)
Tavoitetaso 150 cm
ko Helppo B, re 150cm, me 110cm
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 747.79 p.
Kuuliaisuus ja luonne: 887.21 p.
Tapahtumat ja suurkilpailut
26.07.2020 Mandelbacke Power Jump 2020 ERJ PJ-arvoluokka 140 cm 54/54
25.07.2020 Mandelbacke Power Jump 2020 ERJ Erikoisluokka 140 cm 23/54
27.07.2019 Auburn Estate Power Jump 2019 ERJ PJ-arvoluokka 120 cm 2/52
26.07.2019 Auburn Estate Power Jump 2019 ERJ Erikoisluokka 120 cm 20/37
Esteratsastus (villit), 5 sijaa Esteratsastus (alaiset), 0 sijaa
13.05.2019 - Virtuaalitalli Päikesaari - 80 cm - 5/6
13.05.2019 - Virtuaalitalli Päikesaari - 100 cm - 1/6
03.07.2019 - Virtuaalitalli Päikesaari - 100 cm - 15/18
03.07.2019 - Virtuaalitalli Päikesaari - 120 cm - 2/15
04.05.2020 - Hannaby Hanami Week - 110 cm - 34/36
09.05.2020 - Hannaby Hanami Week - 120 cm - 24/34
25.09.2020 - 3. Kalla Cup 2020 - 130 cm - 7/27
25.09.2020 - 3. Kalla Cup 2020 - 140 cm - 1/19
21.-23.05.2021 - PJ Kvaalikilpailut - 130 cm - 8/20
21.-23.05.2021 - PJ Kvaalikilpailut - 140 cm - 14/19
21.-23.05.2021 - PJ Kvaalikilpailut - Extra 140 cm - 5/20
01.07.2021 - Paris SIM Jumping Week - 145 cm - 12/46
03.07.2021 - Paris SIM Jumping Week - 145 cm - 8/44

Orange Woodilaiset kokoontuu 04.06.2020; kasvattajan teksti tapahtumasta osallistujille, kirjoittanut VRL-02207

Katselin kovin iloisena maneesiin saapuneita hevosia esittäjineen. Neljä tuttua turpaa, neljä sydäntäni hellästi läikäyttävää omaa pikkuvarsaani – joista yksikään tosin ei enää ollut omani, saati pieni eikä varsakaan, vaan kuka kauniiksi tammaksi kasvanut, kuka komea orhi. Olin kiitollinen jokaiselle tilaisuuteen vaivautuneelle Orange Woodin kasvatin tai meidän kauttamme adoptoidun mustangin omistajalle, joka oli viitsinyt tänne asti saapua pieneen ei-niin-vakavaan arviointitapahtumaan. Tosi asiassa olin vain halunnut saada mahdollisuuden taas nähdä ja koskettaa minulle niin rakkaita hevosia, joiden elämä oli onnellisesti vienyt toisaalle hyviin käsiin, hyviin koteihin. Tämä oli minulle myös tilaisuus nähdä elämäntyöni kantanutta hedelmää, sillä täyttäessäni tänään viisikymmentä vuotta, sitä väistämättä alkoi pohtia oliko puolivuosisataa taakse jäänyttä elämää ollut kaikki kultaakin kalliimpaa… vai hukkaan heitettyä kallisarvoista aikaa.

Lukan kanssa kentällä reippaasti kiertävä Doomis olikin jo tuttuakin tutumpi. Ori oli vasta hiljan myyty tälle mukavalle nuorelle miehenalulle, joka tuntui hitsaantuneen uuden poninsa kanssa yhteen nopeasti ja vaivattomasti. Doomiksen rento askellus, ystävälliset silmät ja pitkälle alas kaareutuva kaula kertoivat hyvästä olosta ja luottamuksesta taluttajaansa kohtaan. Siinä oli niin paljon isänsä näköä – yhden kaikkien aikojen suosikkikasvattini – että kyynelet olivat nousta silmiin. Dodon menetyksestä oli vielä kovin lyhyt aika ja Doomiksen näkemiseen sekoittui aina suloisen haikeaa surua. Luka puheli oripojalle välillä sanan tai pari ja rapsutti sitä harjan alta samalla, kun vilkuili muita maneesissa olijoita.

Lovelysta oli tullut siro ja erittäin lupaava estehevonen. Oli ollut vain jouhikarvan varassa, ettei se olisi voittanut viime vuoden Power Jumpissa – mikä tietysti ilahdutti ylpeää äidinsydäntäni suuresti. Tiesin jo Lovelyn ollessa varsa, että tammalla tulisi olemaan käsittämätön estekapasiteetti, mutta se, saisiko joku siitä irti mitään hyödyllistä (tamma oli sangen tuittupäinen), oli toinen juttu. Hieno menestys kilpakentillä kuitenkin kertoi jo tarpeeksi. Kokeneen ratsastajan käsissä Lovely sipsutti ja sieraimet laajenneina kiljahteli. Se oli sen tapa flirttailla oreille.

Woodoo, rakas pieni ja suloinen Woodoo, oli säilyttänyt kiltin katseensa ja herttaisen poniluonteensa. Karvapeitteessä paistavat vaaleat laikut kertoivat siitä tulevaisuudessa vielä tulevan lumivalkoinen. Woodoon kaulaan halusin kaikista eniten upottaa kasvoni ja sivellä sen söpöisiä pehmoisia korvia. Kuuntelin ihastuneena tarinoita sen ja nuoren ratsastajatytön, Hollyn, elämästä. Ratsukolla tuntui edessä odottavan kisakenttien jännittävä elämä ja hauskat hetket.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähiten sisintäni lämmittäen, kulki löyhässä narussa hengästyttävän upea punarautias ori, jonka karva kiilsi ja terveet lihakset värähtelivät liikkeiden tahdissa. Siinä oli Buurii – se hurja tappelupukari ja kovia kokenut villiori, jonka Thomas kerran meille toi. Buuriin epäiltiin silloin olevan menetetty tapaus; ettei kukaan huolisi niin raisua mustangia, joka silloin ei ollut ulkonäöllisestikään mistään kotoisin. Mutta katsokaa sitä nyt – aivan on eri hevonen! Buurii oli komea kuin mikä, ja vaikka sen silmissä välkkyi yhä kuriton tuli, se kuunteli käsittelijäänsä.

Pala kurkussa halusin lausua kaikille jotain oikein erityistä – olihan jokainen heistä tehnyt hienon työn kasvattieni tai meidän mustangien kanssa ja heidän hellä huolenpitonsa loisti jokaisen hevosen silmistä – mutten oikein tiennyt mitä sanoa.

Kiersin henkilökohtaisesti jokaisen luona vaihtamassa kuulumisia. Woodoon elo Australian lämmössä oli sujunut kuten pitää ja seurallinen tamma oli oppinut pärjäämään tarvittaessa yksinkin. Lovely oli palkittu estevarsojen laatuarvostelussa toisella palkinnolla ja sen kanssa treenattiin tämän kesän Power Jumpiin. Tulisin siis – jos suunnitelmat pitäisivät kutinsa – mitä todennäköisimmin kisaamaan sitä vastaan! Se asui tätä nykyä Belgiassa kilpatallilla ja sai kunnon urheiluhevosen tasoisen kohtelun. Varsoja sille ei ollut vielä suunnitteilla, sillä tamman uraputki oli vasta noususuunnassa. Buuriin kanssa oli kilpailtu lännenratsastuksessa, erityisesti tynnyrinkierrossa ja reiningissä, missä ori oli osoittanut taituruutensa. Se oli myös näppärä maastossa, missä entisen villihevosen elämän edut varmasti puhuivat puolestaan! Kannustin lämpimästi kierrättämään Buuriita näyttelyissä. Kuka olisi uskonut, että siitä tulisi noin upea?

Esittäjät juoksuttivat hevosia ja sitten sain nousta niiden selkään kokeilemaan ratsastusta. Buuriin kanssa tyydyin kuitenkin – varmuuden vuoksi – maastakäsittelyyn. Se oli hiukan kuumana tilanteesta, jossa oli paljon vieraita tuoksuja ja hälyä eikä se ollut koskaan tullut oikein toimeen suljetuissa tiloissa. Mielessäni kävi, jos se jotenkin yhdisti nämä paikat ja hajut aikaan, jolloin se oli vielä ollut puolivilli meille tullessaan.

Woodoo oli minulle pieni, joten testasin sitä vain vähän. Se tuntui pehmeältä ja liikkui iloisesti. En ollut ratsastanut ponilla herran aikoihin ja olin jo unohtanut miten hassulta ponien liikkeet isojen hevosten jälkeen voivat tuntua! Kiitin sitä ystävällisyydestä ja tottelevaisuudesta.

Doomista minun ei tarvinnut koeratsastaa, mutta katselin Lukaa sen selässä. Olen Doomista kouluttanut ja katsellut jo niin paljon, että tunnen sen kuin omat taskuni. Tiedän, että siitä tulee vielä jotain aivan erityistä.

Lovelyn selkään nousin hieman jännityksellä. Olin kuukausi pari sitten pudonnut Lovelyn isäorhin selästä ja Lovelyssä oli jotain samaa reaktioherkkyyttä ja äkkipikaisuutta – vain tammamaisemmassa muodossa. Tunsinkin hevosen kireyden heti selkään päästyäni eikä tämä kireys poistunut siitä koko koeratsastukseni aikana. Otin laukkaa vain muutaman pätkän, sillä saatoin aistia Lovelyn kuumuvan, enkä halunnut ottaa turheja riskejä. Laskeutuessani satulasta totesin vain, että minulle sopiva hevonen se ei ole – mutta sitäkin suuremmalla syyllä olen onnellinen, että se on sellaisilla käsissä, joka sitä osaa ratsastaa. Minä tulen loppujen lopuksi paremmin toimeen orien ja ruunien kanssa.

Lopuksi jaoin jokaiselle kiitokseksi kukkakimput sekä jokaiselle hevoselle herkkupussin, jonka hoitajat saisivat niille sitten sopivan hetken tullen syötellä.

Toivottavasti tulevaisuudessa järjestettävässä vastaanvanlaisella kasvattitapahtumassa pääsisin näkemään myös niitä vanhoja varsojani, joita ei tällä kertaa tilaisuuteen mukaan päässyt!

Lovelyn ja Kissin yhteinen estevalmennus 11.05.2019, valmentajana VRL-02207

Kentällä ravasi kaksi puoliveristä tammaa, toinen sukkajalkainen punertava ruunikko ja toinen tummempi, jonka mutristelevalla nenällä välkkyi sydämen muotoinen merkki. Yhteensopivat olivat hevosten nimetkin: Lovely ja Kiss.

Lovely vaikutti ensisilmäyksellä tänään rauhalliselta ja melko rennolta. Se ravasi pitkässä muodossa, mutta kokeili välillä kaluta kuolainta vastaan. Kiss oli virittyneempi ja sen häntä huiskasi protestoivasti aina, jos ratsastaja pyysi siltä jotain enemmän: enemmän liikettä, enemmän reagointia, enemmän elastisuutta, enemmän keskittymistä.

Molemmat saivat lämmitellä isoilla ympyröillä sekä ratsastajat väistöjen ja asettelun kautta ruveta hitaasti, mutta järjestelmällisesti kokoamaan hevosia paremmin alle. Kentälle kootuista puomeista lähdettiin liikkeelle tämän päiväiseen valmennukseen niin, että ratsukoiden piti tulla hyvin tiiviisti yhden askelen välein asetettuja pitkiä puomiratoja tahdikkaassa ravissa. Ratsastajan tuli säilyttää tuntuma ja tasainen käsi, mistä molemmat tammat tuntuivat olevan herkkiä huomauttamaan, jos suussa oli yhtään liikaa otetta. Lovelyn jalka ei noussut ihan niin reippaasti, kuin olisi voinut, ja Kiss taas liioitteli puomien korkeutta aika reippaasti. Lovelyä piti selvästi herätellä vielä enemmän, joten ratsastaja sai tehtäväksi lisätä sen kanssa toisella tyhjällä pitkällä sivulla ravia ennen puomeille tuloa; Kissin kanssa taas ratsastaja teki pysähdys-peruutus-harjoituksen molemmilla lyhyillä sivuilla.

Puomien jälkeen ne käännettiin matalaksi jumppasarjaksi avaamaan hevosten selkää ja entisestään verryttelemään takaosan lihaksia. Molemmat ratsukot tulivat hyvässä tahdissa kavaleteille ja etenivät hyvin. Lovely alkoi pikku hiljaa heräillä, vaikka oli selästään vielä jokseenkin jäykkä. Kissillä sujui hienosti ja tamma teki huolellista työtä.

Kavalettisarjan alkuun ja loppuun lisättiin isompi kuudenkymmenen senttimetrin este, molemmissa tapauksissa pysty. Ratsastajan oli hallittava hevonen hyvin ensimmäisen esteen jälkeen, jotta oikea askelmäärä ja tahti säilyisi aina puomien yli viimeisellekin esteelle. Tahtirikkoja ei saisi tulla ja askelmäärän oli pysyttävä samana.

Lovely oli tähän mennessä mukavasti herännyt ja jopa hieman puski esteille. Ensimmäinen ylitys ei ollut tasapainoinen, joten Lovely joutui korjaamaan askeliaan puomeilla ja siten osui niihin. Viimeisen esteen jälkeen tamma päätti purkaa tuntojaan pienellä pukilla.

Kiss pysyi hyvin koossa ja kuulolla eikä enää etuillut niin kuin tunnin alussa. Se hyppäsi notkeasti ja hyvin, mutta jostain syystä epäröi viimeistä estettä ja loikkasi siitä vähän sivuun pudottaen puomin. Seuraavalla kierroksella tamma oli päättänyt ottaa tästä vihreäpunaisesta esteestä herneen nenään ja säikkyi sitä, jolloin koko rata meni penkin alle.

Lovely oli etupainoinen eikä kunnolla kuunnellut ratsastajaa. Ratsastajan piti muistaa säilyttää kevyt ote suuhun siitäkin huolimatta, että Lovely tuntui painavan kuolaimeen kiinni. Hypyt olivat toisaalta huolellisia, vain puomeilla askelmäärä ei meinannut osua kohdalleen.

Kissin kanssa ratsastajan täytyi olla päättäväisempi ja pitää tiukka ote, jotta tamma tulisi viimeisenkin esteen yli. Parin mulkoilun jälkeen se alkoi taas sujua, ja pian Kiss suoritti radan oikein nätisti. Kun sama onnistui Lovelyltä, puomeja harvennettiin ja esteiden korkeutta nostettiin.

Molemmat ratsukot saatiin valmennuksen loppuun mennessä hyvään tasapainoon. Lovely muuttui selvästi huolellisemmaksi jalkojensakin suhteen, kunhan ratsastaja korjasi omaa istuntaansa ja pehmensi kättä. Kiss taas tuntuu olevan herkkä pahastumaan virheistä, joten tämän hevosen kanssa on syytä keskittyä ”positiiviseen ohjelmointiin” ja onnistumisiin.

Se kerta, kun Lovely antautui - päiväkirjaa 19.02.2019

Oli harvinaisen lämmin ilma tammikuuksi Manchesterissa. Oli 12 astetta lämmintä ja vettä satoi kaatamalla. Siihen kun lisää vielä loskan saa aika karmivan sään. Ja sitä Andromedan tilalla elettiin. Kaikki hevoset olivat kotona ja viimeisiä oltiin viemässä sisälle yötä viettämään.

Luna oli tekemässä iltatallia taas vaihteeksi tultuaan kotiin pariksiviikoksi Belgiasta. Hän suuntasi Lovelyn tarhalle, jossa tamma sai asustaa yksin rajusta käytöksestään johtuen. Tamma oli kierimässä maassa ja yltäpäältä mudan peitossa. Riimua ja loimea hädin tuskin erotti tamman ruskeasta karvasta. Luna huokaisi ja avasi sähköllä varustetun puisen portin, livahtaen nopeasti sisälle ja sulkien kulkuväylän takanaan. Ilkikurisen tamman kanssa sai olla varuillaan joka ikinen sekunti.

Luna odotti portilla hetken, josko nuori hevonen päättäisi kerrankin tulla ilman vastustelua, mutta ruunikko vain kierähti seisomaan ja tuijotti takaisin.

"Tulisitko tänne, jooko? Lensin eilen kotiin, enkä jaksaisi tapella kanssasi. Pääsisit sisälle kuivaan ja lämpimään, loimi pois ja kaikkea. Miltä kuulostaa?" Luna puheli lempeästi, tarjoten pienen hymyn nuorelle tammalle. Hevonen hörähti, korvat osoittaen mielenkiintoa ihmisen puheelle. "Voin kyllä jättää sinut tännekin", nainen tarjosi, kohtauttaen olkapäitään.

Tamma taisi tajuta, että se oli viimeinen mahdollisuus totella, joten se käveli portille vapaaehtoisesti, antaen Lunan kiinnittää naru riimuun.

Matkalle tallille, Luna piti lujasti riimunnarusta kiinni, odottaen sitä hetkeä kun tamma päättäisikin ottaa asiat omiin kavioihinsa, mutta sitä ei tapahtunut. Kaksikko pääsi karsinaan asti lähes turvallisesti, jos ei loskaan liukastumista ja lätäköiden kaartamista laskettu.

Täydellisen epäonnistunut estevalmennus 20.02.2019

Tähän asti Lovelyn kanssa oltiin työskennelty vain sileällä, puomien kanssa ja korkeintaan pienillä kavaleteilla. Tänään kokeiltaisiin jotain uutta. Valmentajana toimisi Jacqueline, tallin pääestevalmentaja, joka työskenteli paljon Lunan ja hänen hevostensa kanssa. Jacqueline tunsi myös Lovelyn ja oli itsekin ratsastanut tammalla muutamaan otteeseen saadakseen paremman tuntuman valmennettavaansa.

Luna oli tehnyt Lovelylla pienen maastolenkin erään tallin ratsuttajan kanssa tasoittaakseen tamman keskittymistä ja päästäkseen eroon hevosen ylimääräisestä energiasta ennen varsinaista treeniä. Lovely vaikutti melko rennolta pienen metsässä irrottelun jälkeen, mutta pääsi pian jyvälle kaksijalkaisten varsinaisesta suunnitelmasta nähdessään kaksi estettä maneesissa.

Luna toivotti huomenet valmentajalleen ratsastaessaan ruunikon maneesin ovista sisään ja he päättivät ryhtyä heti toimeen. Luna keräsi ohjat ja lämmitteli tamman ravissa saadakseen sen koottua hieman paremmin. Lovely oli oppinut nopeasti ja kehittynyt harvinaisen pitkälle nuoresta iästään ja hankalasta luonteestaan huolimatta, minkä takia ensimmäinen varsinainen estevalmennus pidettäisiin jo nyt.

Mitään ihmeellisempää ei tehtäisi, vain harjoiteltaisiin lähestymistä, oikeaa hyppykohtaa, vauhtia, pidätteisiin reagoimista ja keskittymistä, joka tuntui erityisesti olevan hukassa tänään. Lovely vaikutti innostuneelta ja uteliaalta, mutta sivuutti tehtävän ja avut täysin. Kerran tamma rynni lähes esteen läpi, kielsi monta kertaa, eikä esteiden yli päästy siististi kuin ehkä kerran tai kaksi. Pidätteisiin Lovely vastasi pukittamalla, eikä valmennus lopulta kestänyt kuin päälle 40 minuuttia. Harva hevonen näytti yhtä tyytyväiseltä täydellisen epäonnistumisen jälkeen, kuin Lovely...

Kaappi

Varusteista kiitos Equestrian Pro, Sokka Luxuries & Stjärnesands Hästeri

Varustaminen

teksti

Loimitus

teksti

Ruokinta

teksti