Lara | |
---|---|
Rotu, skp | kanadanpuoliverinen, tamma |
Syntynyt | 04.06.2018, 10v |
Väri, säkäk. | rautias, 167cm |
Omistaja | VRL-14365 / Cedar Creek |
Kasvattaja | Orange Wood |
Rekisterinumero | VH19-263-0001 |
Lara on leikkisä tamma, joka omistaa suuren sydämen. Se on hyväluontoinen ja rauhallinen hevonen, joka on varsin helppo hoidettava. Tamman loputon uteliaisuus ja leikkisyys saattavat kuitenkin tuottaa hieman päänvaivaa eri tilanteissa, mutta niistä selviää yleensä huumorilla.
Lara suhtautuu lähes aina positiivisesti työntekoon. Se on osaava, herkkä ja yritteliäs tamma, jolla on tasaiset askeleet. Lara on taitava hyppääjä ja kuljettaa kaikentasoiset ratsastajat varmasti esteiden yli.
© VRL-14527
i. Orange Wood's Lumious kanpv, 171cm, m |
ii. Bellfire F fwb, 166cm, trn KTK-II, ERJ-II |
iii. Crocodilehunter |
iie. Never Bored | ||
ie. Hilltop Empathy fwb, 173cm, m KTK-II |
iei. Zombiehunter | |
iee.Europa | ||
e. JB Compassion fwb, 165cm, rt |
ei. Kings F-rot hann, 173cm, prn ERJ-I |
eii. Panther |
eie. F13 | ||
ee. Phoenix W Venice kwpn, 166cm, prn |
eei. Ogien Wulkan | |
eee.Branderij Janneke |
Kilpailut | ||||
---|---|---|---|---|
00.00.0000 | Paikka | jaos | luokka | 00/00 |
Näyttelyt | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
00.00.0000 | Järjestäjä | Jaos | Luokka | Tuomari | Tulos | Palkinto |
00.00.0000 | Järjestäjä | Jaos | Luokka | Tuomari | Tulos | Palkinto |
Koeratsastus 07.07.2019, kirjoittanut VRL-14365
Sunnuntain sää keskellä ei mitään Yukonin territoriolla oli melkoisen mukava. Lämpöä oli juuri täydelliset 24°C ja tuuli tuntui vasten kasvoja aika ajoin. Aurinko kurkisti pilvien takaa ajaessani jälleen kerran tuttuun Orange Woodin pihaan. Tällä kertaa olin katsomassa Orange Woodin omaa, kotiin palautunutta kasvattia, jolla oli jo takanaan ratsastuskoulutunteja. Tamma olisi kuulemani perusteella täydellinen lisä Cedar Creekin pieneen tuntipolle laumaan.
Ensitöikseni etsinkin rautiaan tamman karsinan tallin uumenista. Olin tietenkin nähnyt kuvia ja Lara oli niissä tehnyt vaikutuksen, mutta sehän ei ikinä vedä vertoja sille, kun näet hevosen omin silmin. Lara nosti päätään heinäkasasta, tervehtien minua pehmeällä, mutta uteliaalla hörinällä. Sellainen tervehdys oli aina tervetullut. Hymyilin ja lähdin etsimään Alexiinaa, jonka kanssa olin koeratsastuksesta sopinut aiemmin.
Alexiinan löydettyäni juttelimme hieman tammasta ja hän opasti minut varusteiden luo. Tamma oli kuulemma harjattu aiemmin, joten pääsin suoraan varustamiseen. Raudikko käyttäytyi oikein mukavasta, eikä aiheuttanut enempää päänvaivaa, mainitsematta sitä pientä uteliasta pyörimistä.
Pääsimme kentälle asti ehjin nahoin, eikä tamma tuntunut suhtautuvan negatiivisesti luvassa olevaan pieneen työskentelyyn. Selkäänkin pääsin helposti ja lähdin samantien tunnustelemaan tammaa käynnissä. Lara liikkui terhakkaasti korvat höröllä ja vastasi apuihin positiivisen nopeasti ja tarkasti. Tunnustelin tammaa enemmän myös ravissa ja huomasin nopeasti hevosen herkkyyden. Ehkä hieman turhan herkkä aivan aloittelijoiden tunneille, mutta muuten aivan täydellinen. Tamma vastasi pidätteeseenkin, eikä lähtenyt kaahailemaan turhia.
Alexiina kasasi pari pientä estettä kentälle ja nostin laukan. Tamman askeleet olivat yllättävän miellyttävät ja se kokosi laukkaa yllättävän oma-aloitteisesti. Hypyissä huomasin heti tamman hyvän tyylin ja tasaisuuden. Tällaista unelmahevosta harvoin tuli vastaan.
Loppukäynneissä kysyin Alexiinalta lisää tamman ratsastuskoulu-urasta ja pohdiskelin missä määrin tamma olisikaan hyvä lisä Cedar Creekiin.
Myöhemmin iltapäivällä tamman jo palattua karsinaansa heiniä syömään, vaihdoimme naisen kanssa kuulumisia muista Orange Woodista meille tulleista hevosista ennen autooni takaisin astumista.
"Tiedätkö, tuo tamma olisi melkeinpä täydellinen lisä meidän talliin. Eikö sinustakin?"
29.06.2019, kirjoittanut VRL-02207
Lara palaa kasvattajalleen uudelleenmyyntiin tehtyään pienen uran opetushevosena. Kokemuksen perusteella Lara on soveltuva ratsastuskouluun taitavammille opetusmestariksi, tosin kykynsä varmasti riittäisivät ja veisivät paljon pidemmällekin ja menestykseen kilparatojen puolella.
08.09.2018, kirjoittanut Henrietta
Hyi, kun oli kylmä. Liian kylmä ja liian tuulista, märkääkin oli. Tai, no, ei edes oikeastaan, oli puolipilvistä ja kymmenen astetta lämmintä, mutta silti. Hyi. Tavallaan mua kiinnosti asua näin pohjoisessa, eihän täällä asunutkaan kuin parisataa ihmistä, mutta olisi iskä edes vähän paremman paikan voinut valita hermolomalleen. Niiden avioero ei ollut ollut mikään yllätys, ne oli riidellyt äidin kanssa jo vuoden verran ja sinä aikana oli mennyt astiakaapin ovi rikki neljä kertaa, kun jompikumpi oli kiukuspäissään paiskannut sen kiinni. Sen vihaisen elementin oli kuitenkin poistanut ovi, joka oli repsahtanut ensin toiselle saranalle ja pudonnut sitten kolisten maahan. Ainoa kuva, jonka se välitti, oli surullinen ja muutoksentarpeesta kielivä. Äiti oli jäänyt meidän vanhaan asuntoon asumaan, ja kaiken järjen mukaan munkin olisi ehkä kannattanut jäädä sinne suorittamaan lukio loppuun. Mulla olisi ollut enää kolme jaksoa jäljellä, mutta mä en olisi halunnut jäädä äidin kanssa asumaan yhtään hetkeksi pidempään. Niinpä mä tungin iskän mukaan ja sanoin, että lukioitahan oli ympäri Suomea! Samat kirjoitukset sielläkin olisi, joten mitä väliä?
Mä olin olettanut, että iskä muuttaisi pohjoiseen, mutta mä olin ajatellut jotain Oulua, vaikkei sekään nyt hirveän pohjoisessa ollut. Mutta ei, iskä päätti muuttaa kevyesti Suomen pohjoisimpaan kylään. Great. Lähin lukiokin viidenkymmenen kilsan päässä. Luojan kiitos iskä kävi töissä siinä lähellä, niin mä sain siltä aina kyydit. Olihan tämä oikeasti ihan söpö paikka, ei sillä, ja tallikin oli lähellä! Ja se oli vielä hieno talli, se oli ollut mun suurin pelko, kun iskä oli sanonut, että siinä lähellä on joku pikkupaikka, jossa oli hevosia. Mä olin olettanut jotain rähjäistä neljän hevosen tallia, jossa ei ollut edes kenttää, ja jos oli, sitä valaisi yksi lamppu jolla näki tasan kymmenen metrin voltin kokoisen alueen. Niinpä mun yllätys olikin ollut suuri, kun iskä oli vienyt mut sinne kokeilutunnille ja mä olin nähnyt maneesin. Ja kentän! Ja tallin, jonka seinät oli just niin päin kuin niiden kuuluikin olla! Mun oli ollut tarkoitus mennä se kokeilutunti yhdellä supersöpöllä vuoniksella, mutta siltä puuttui kenkä, joten mun oli pitänyt vaihtaa lennosta Laraan, joka oli kuulemma saapunut vasta vähän aikaa sitten, mutta joka oli myös helppo. Mä olin ollut salaa vähän helpottunut, Magnus oli näyttänyt hirveän hitaalta, eikä se ollut oikein mun juttu, joten mä voisin tehdä paremman ensivaikutelman jos mulla olisi joku vähän nopeampi hevonen.
En mä loppujen lopuksi tiedä millasen ensivaikutelman tein, kun mä ihastuin ihan totaalisen täysin Laraan. Se oli niin kiva! Vähän ongelmia meillä oli, mutta ekaa kertaa hetkeen mä olin vaan innoissani, että ne vois korjata. Yleensä mä vaan kiukustuin kun ei sujunut ja sit ei ainakaan sujunut. Se oli ollut niin kiva hoitaakin, ja iskä joutu raahaamaan mut väkipakolla pois tallilta, sanoi, että sillä oli jotain tärkeää tehtävää. Mä olin käynyt parilla tunnilla ja sitten uskaltautunut kysymään Heidiltä, saisinko alkaa hoitajaksi. Ennen kaikkea Laran hoitajaksi. Enhän mä vielä mitään tallin tapoja tuntenut, mutta Heidi nyökytteli ja kertoi nopeasti homman jujun. Aika perushommaa kuin muuallakin. Enköhän mä selviäisi. Kyllä mä karsinoita osasin putsata. Siitä mä voisinkin aloittaa. Musta tulisi tallin paras hoitaja, saisin ehkä kavereitakin täältä. Joo. Ainakin Larasta tulisi mun kaveri, mä lahjoisin sen niin hyvällä hoidolla ja ehkä muutamalla leivänpalalla.
Varokaa vaan, Längelmäki, Henri oli saapunut.
19.08.2018, kirjoittanut H.
Lara saapui pitkän odotuksen jälkeen, elokuussa 2018 Längelmäen ratsastuskouluun.
04.06.2018: Uutinen Orange Woodin sanomissa Laran syntymästä