NIMI on suurella luonteella varustettu nirppanokka, jonka hoitajalta vaaditaan niin huumorintajua kuin pitkiä hermojakin. Ei ole aina helppoa ymmärtää tämänkään tamman päähänpistoja, mutta osaahan NIMI olla välillä erittäin palkitsevakin. Ei ehkä se jokaisen lapsen harjoitteluhevonen, muttei kuitenkaan mikään mahdoton.

Hoidettaessa tämä tamma on erittäin herkkähipiäinen ja jos osaisi, nyrpistelisi turpaansa. NIMI ei siedä sitten yhtään mitään kylmää, kosteaa, kutittavaa tai muuten vain ärsyttävää. Erityisen kamalia sen mielestä ovat pehmeät harjat, jotka kutittavat koko ajan. Lisäksi kaikenlainen sienellä pyyhiminen on inhottavaa, suihkussa käyminen aivan kamalaa ja kavioiden ottaminen maailmanloppu. Voisi sanoa, että NIMI on aikamoinen draamailija. Eihän tamma yleensä mitään hirveän hurjaa tee, kunhan väistelee vesisuihkuja, näykkii hoitajaansa, kiskoo kavioitansa ja syö pesusienet elävältä. Erittäin omalaatuinen tapaus, joka vaatii määrätietoisia hoitotoimia sekä rutkasti huumorintajua käsittelijältään!

Varustaessa NIMI muuttuu - yllätys - erittäin herkkähipiäiseksi. Satulan laittaminen on jotain kamalaa ja varsinkin, jos satulahuopa menee ryttyyn. Silloin tamma näyttää siltä, että suorastaan pyörtyy kauhusta. Yleensä se tarkoittaa lähinnä suurta sivuloikahdusta ja mulkoilua. Mutta jos kuvittelit, että satula olisi ollut kauhea, niin entäpä se satulavyö? NIMI suorastaan inhoaa satulavyön kiristämistä, jolloin tamma varmasti potkii mahansa alle ja yrittää näykkiä. Sen jälkeen se katsoo sinua loukkaantuneesti ja suorastaan inhoaa sinua. Jos muistat lepytellä sitä jollain namilla, saattaa olla, että olette vielä joskus ystäviä. Suitsiessa tamma on huomattavasti siedettävämpi ja helpompi, vaikka silloin tammalla on paha tapa nostaa turpansa kohti kattoa.

Ratsastaessa tamma on vaativa ja reaktiivinen. Se näkee milloin missäkin pinkkejä elefantteja ja loikkii lisäksi kauhistuneena kaikkien vesilätäköiden yli. NIMI reagoi herkästi kaikkiin ärsykkeisiin ja vastaa sekä pohkeisiin että ohjasapuihin kovin voimakkaasti. Tamma olisi varmasti mukava ratsu, jos se vain keskittyisi enemmän töihin ja vähemmän kaikkeen muuhun. Välillä tuntuu, että NIMI tekee kaikesta vain turhaa draamaa. Esimerkiksi tuulessa kahiseva puska voi olla hirmupeto, jota pitää rynnätä karkuun ja samalla heittää parit napakat pukit. Jos jotain hyvääkin on tässä tammassa, niin eihän se ainakaan keuli - pukittelee tosin senkin edestä. Tammalla on pohjimmiltaan varsin pehmeät ja näyttävät askellajit, mutta on eri asia, näkeekö niitä koskaan.
Maastoratsastuksessa tamma ei ole ehkä se parhain valinta, koska kuten todettu, se vihaa likaa ja näkee kaikkialla mörköjä. Lisäksi NIMI saattaa olla vielä reaktiivisempi maastossa kuin turvallisten kentän aitojen sisäpuolella. Esteillä tamma menee kyllä ylitse, mutta hyppää hyvin epävarmasti ja reagoi kaikkiin apuihin hieman turhan voimakkaasti.

Kunnon draamailija NIMESTÄ tulee, kun pitäisi mennä traileriin tai nähdä eläinlääkäri. Se on jo jotain niin kauheaa, ettei kukaan todellakaan voi ymmärtää. Kyllähän siinä jokainen arvonsa tunteva tamma hermostuu ja saattaa vaikka potkaista! Taluttaessakin väistelee kaikkea mikä liikkuu tai likaa ja pelkää kuollakseen puskissa vaania pinkkejä elefantteja.
Huumorintajuisen hoitajan kanssa tamma saattaa tulla toimeen ja silloin draamailijasta kehittyy erittäin iso sylivauva, joka haluaa rapsutuksia - ympäri vuorokauden.