Supernatural

Päiväkirjamerkintä 03. helmikuuta 2016 - Dimma

Huikkasin iloisesti huomenet talliin saapuneille työntekijöille, kun avasin aamuseitsemältä oven ja kävelin toimistoon. Huomasin, että joku ihana oli laittanut kahvit tulille ja nappasin kuppini hyllyltä. Kaadoin kahvia ja avasin jääkaapin huomaten, että joku vielä ihanampi oli ostanut kahvikermaa. Nappasin sitä hieman kahviini ja siemaisin lämmintä lämmittääkseen itseni. Istahdin penkille pöydän ääreen ja katsoin vihkoa, mihin olin kerännyt kengitykset, valmennukset sun muut tapahtumat. Näin oli helpompi nähdä heti, mitä päivällä oli tulossa ja mihin tuli valmistautua. Tänään näyttäisi olevan vuorossa Iitan, Egorin ja Ipen kengitys. Hevosia tultaisiin kengittämään noin kahden tunnin päästä, joten kiirettä ei olisi. Muuta päivälle ei oltu suunniteltu, joten tänään olisi hieman kevyempi ja stressittömämpi päivä.
Kahvini rauhassa juotuani liityin työntekijöiden seuraan siivoamaan karsinoita. Radiosta tuli musiikkia, jota en millään tunnistanut, mutta muut tallilaiset lauloivat ja hyräilivät mukana. Hymyilin ja nappasin talikon seinustalta ja siirryin putsaamaan päivän ensimmäistä karsinaani.

Kengittäjän tullessa, veimme ensimmäisen hevosen kengityspajalle. Ensimmäinen uhri oli innokas Iita ja tamma meni mielellään pajalle perässäni. Iita onkin kengittäjämme suosikki, sillä hevonen seisoo rauhallisesti eikä temppuile koko kengityksen ajan. Jäin hetkeksi seurailemaan kengitystä ja juttelemaan miehen kanssa. Iita oli kuin olikin nätisti ja uusien kenkien laiton jälkeen vein sen takaisin tarhaan ja toin pajalle Egorin. Ori oli hieman innokkaammalla ja riehakkaammalla päällä, joten odotin kauhulla, mitä kengityksestä tulisi. Tämä oli juuri se päivä, kun hevonen olisi tarvinnut liikuttaa ennen kengitystä niin puhki, ettei se jaksaisi temppuilla kengittäjälle. Egorin kengitys sujui kuitenkin yllättävän hyvin ja vahingoilta säästyttiin. Ori pääsi takaisin ulos muiden kanssa ja viimeisenä pajalle vein Ipen. Myös ponin kengitys sujui hyvin ja ihmettelimmekin kengittäjän kanssa, olivatko ne kaikki kipeitä vai oliko tänään tosiaan vain erittäin hyvä päivä. Veikkasin itse jälkimmäistä.

Kengittäjämme lähdettyä palasin takaisin tallihommien pariin, eikä hirveästi mitään edes ollut jäljellä. Tai no ainahan tallista tekemistä löytyy, mutta mitään joka päiväistä hommaa ei ollut enää tarjolla. Järjestelinkin hieman pinteleitä ja suojia järjestykseen, sillä ne olivat aikamoisessa sotkussa. Tarkistin myös harjakopat, ettei niihin ollut jäänyt mitään ylimääräistä ja kaikki oli tallessa. Aamutalli saatiin hoidettua nopeasti ja pääsimme tauolle ja syömään hieman aikaisemmin kuin yleensä. Johan on ollut tehokas päivä!

Päiväkirjamerkintä 08.09.2015 - Dimma

Astuin hevosten tuoksuiseen talliin venytellen väsyneitä käsiäni. Olin lupautunut auttamaan aamutallissa tämän viikon, mutta kaduin sitä välittömästi kun kello oli herättänyt minut puoli kuusi. Onneksi matka tallille ei ollut muutamaa sataa metriä pitempää. Olin aina ollut erittäin aamu-uninen, joten olen moneen kertaan ihmetellyt, miksi ryhdyin tälle alalle. Vaikka onhan tämä palkitsevaa! Jaoimme aamuheinät hevosille ja annoimme niiden syödä rauhassa, jonka jälkeen lähdimme viemään niitä ulos. Tammat olivat jotenkin orimaisempia tänään, erityisesti Nora, joka temppuili mennessämme ulos. Kimo poni ei vain voinut kävellä nätisti, vaan oli käytävä jokainen ruohotupsu ja leppäkerttuystävät läpi matkalla tarhoille. Moni ori sen sijaan oli erittäinkin passiivisella tuulella, mutta jolkottelivat kiltisti tarhoille. Gin ehkä hieman innostuneemmin, kuin esimerkiksi Egor, mikä oli erittäin outoa. Yleensä se meni juuri päinvastoin. Tietysti joukkoon mahtui niitä niin sanottuja hulluja oreja ja kilttejä tammoja, mutta jotenkin minusta tuntui, että tänään oli erittäin päinvastainen päivä. Saa nähdä mitä loppupäivä tuo tullessaan.