Yleisesti ottaen, kuten jo aiemmin sanottu, Sebastien ei turhista hätkyile. Se nauttii tallin menojen katselemisesta ja nuokkuu karsinassaan tyytyväisenä. Ihmisen läsnäollessa Sebastien luottaa ihmiseen täysin, eikä ala luimistelemaan epäilevän näköisenä, että mitäs tuo nyt meinaakaan. Luonteensa ansiosta oria on monesti luultu ruunaksi, sillä niin säyseä se on jokaisessa tilanteessa.
Kun tulee hoitotilanne vastaan Sebastienin kanssa, ei tarvitse epäolennaisista asioista piitata. Hoito, käsittely, harjaus ja kavioiden puhdistaminen suoritetaan melkein kuin tiettynä rutiinina. Sebastien on koko ajan mukana ja miellyttää ja auttaa hoitajaansa parhaimman mukaan. Kiitokseksi hyvästä yhteistyöstä se on tottunut saamaan pienen herkkupalan, joten jos sitä ei hoitamisen jälkeen ala kuulua, niin se pukkaa turvallaan hellästi hoitajansa taskun suuntaan. Tämä herra tietää, että se on makupalansa ansainnut.
Ratsailla Sebastien sopisi nuoresta iästään ja oriudestaan huolimatta kenenkä vain ratsuksi. Se on säyseä ja tottelee useimmiten käskyjä, elleivät ne ole todella huonosti ymmärrettävissä. Eteneminen jokaisessa askellajissa on erittäin tasaista ja sulavaa, ratsastuksen jälkeen voi ihmetellä, onko siellä hevosen selässä ollutkaan. Ainoa asia mistä ori ei liiemmin pidä, on liian kovat pidätykset. Jos ratsastaja kiskaisee orin suusta hieman liian kovaa, se heittää päätään hieman ylös sen merkiksi, että voisitkos olla tekemättä noin. Esteillä ori pääsee näyttämään todelliset kykynsä. Sen hyppääminen on erittäin notkeaa ja sulavaa, ja se suorittaa vaikeammatkin esteet kevyesti ja varmasti. Pitkälltä suvustaan Donauworth GERiltä se on selvästi perinyt hyvän hyppytyylin ja jalkojen asennon hypätessä. Ori itse nauttii hyvästä suorittamisestaan, sekä lajin lennokkuudesta. Esteet Sebastien ylittää pienellä ilmavaralla niin, etteivät kaviot monesti puomeihin kopsahtele. Myös uusintaradoille tältä herralta löytyy notkeutta ja nopeutta, ja yleensä niistä päästäänkin oikein hyviin suorituksiin. Kouluratsastuskin Sebastienilta sujuu tiettyyn rajaan asti. Isänsä Wahnfriedin ansiosta oriin askeleet ovat erittäin lennokkaat ja ilmavat, ja se yleensä hurmaakin katsomon jo pelkällä olemuksellaan tässä lajissa. Ori itse ei niin piittaa koulun puurtamisesta, mutta silti se tekee mitä käsketään, siihen asti kun sen omat rahkeet riittävät. Maastoon ja maastoesteille lähdettäessä Sebastien on varmajalkainen ja lujahermoinen ratsu. Se itsekin pitää luonnon äänien ja tapahtumien seurailusta kevyellä maastokävelyllä, mutta siltä löytyy myös virtaa ja uskallusta maastoesteratojen selvittämiseen. Varmat ponnistukset ja hypyt kiidättävät orin nopeasti esteeltä seuraavalle, ja ratsastaja ei voi muuta kuin ihmetellä oriin suorituskykyä tällä osa-alueella.
Isä: Wahnfried oli keskilaatuinen jalostusori, ei jälkeläistilastojen huipulla mutta ei myöskään häntäpäässä. Loistava rakenne, tasainen luonne ja suorituskyky; ei yllättänyt radalla niin hyvässä kuin pahassakaan eikä tuottanut ratsastajalleen harmaita hiuksia turhan päiten. Isälinja hieno ja tunnettu käyttölinja, emän puolelta tuntemattomampi ja vaatimattomampi suku. Jalostuksessa käytetty erityisesti keventämään raskaampia linjauksia ja tuomaan ilmavuutta sekä lennokkuutta askellajeihin. Jälkeläisistä kantakirjattuja ja jalostukseen hyväksyttyjä oreja kaksi: molemmat Ruotsissa. Isänisä: Weismain H oli aikanaan tunnettu kouluratsu ja hyvän kilpahevosen maineen saatuaan sillä oli myös vientiä jalostumaailmassa. Weismain H:n jälkeläiset ovatkin suurimmaksi osaksi syntyneet orin vanhuusiällä, nuoruusvuotensa kun tämä komea ruunikko vietti kilpakentillä. Muutama sen varsoista osoittautui erinomaisiksi kilpahevosiksi ja osa on menestynyt koulun lisäksi myös esteillä. Weismain H oli rakenteeltaan ehkä vähän keskiverto westfalenia raskaampi, mutta siitä on saatu myös erinomaisia kevyempirakenteisia jälkeläisiä risteyttämällä sen kanssa kevyempiä tammoja. Isänisänisä: Wind Spielen oli musta, ehkä hieman kuumahko ori, joka menestyi kenttäratsastuksen saralla erinomaisesti. Ori oli vanhoista, laadukkaista sukulinjoista ja sen rakenne oli erinomainen. Jalostusarvo huomattiin jo hyvin varhain ja orilla onkin paljon jälkeläisiä, joista monet kaupattiin myös Saksan ulkopuolelle kilpahevosiksi. Isänisänemä: Hannelore GER ei ollut mikään poikkeuksellisen hieno valioyksilö, mutta kuitenkin varsin mukiinmenevä rotunsa edustaja. Tämä tamma kilpaili lähinnä aluetasolla sekä esteitä että koulua ja asui pienemmällä tallilla yksityisomistuksessa. Tamman omistaja teetti sillä kolme varsaa kilpauran jälkeen ja yksi näistä osoittautui niinkin hienoksi, kuin Weismain H. Isänemä: Medlingen Amielie oli tuikitavallinen siitostamma Etelä-Saksasta. Se vietti koko elämänsä suurella siitostallina ollen "vain yksi" tallin monista tammoista. Medlingen Amielie oli kaunis, melko hyvärakenteinen rautias, säältään melko korkea, mutta muuten siro. Yhtenä vuotena Weismain H oli kyseisellä siittolalla vuokralla ja sillä astutettiin monet tallin tammoista. Tällöin Medlingen Ameliekin saatiin kantavaksi oriista ja tuloksena oli Wahnfried. Isänemänisä: Wagenhoff Leon oli kiltti ja oikein mukiinmenevä ratsuhevonen, mutta surullisen kuuluisa surkeasta menestyksestään kilpasaralla - orin sanotaan kotona olleen oikea estetykki, mutta jotenkin se (tai sen ratsastaja) onnistuivat aina tyrimään varsinaisella kilparadalla. Oria käytettiin kuitenkin jonkin verran jalostuksessa komean ulkomuodon ja erittäin hyvän luoteen vuoksi - ja näitä ominaisuuksia ori periyttikin hyvin. Muutama sen jälkeläisistä on jopa osoittautunut kisaradoilla menestyiksekkäiksi, toisin kuin ori itse. Isänemänemä: Lorelei oli tyttärensä Medlingen Amielien tapaan tuikitavallinen siitostamma samasta tallista, mihin Amieliekin myöhemmin jäi jatkamaan sukua. Lorelei myös kilpaili jonkin verran aluetasolla ja sai alleen muutaman sijoituksen vähän arvostetummistakin kisoista. Ura kilpailumaailmassa jäi kuitenkin lyhyeksi jalkavaivojen vuoksi ja Lorelei siirrettiin täysin siitoskäyttöön. No, onni onnettomuudessa, tamma ehti nauttia elämästään monen pienen hevosenalun kanssa ja vaikka se menettikin pari varsaansa, se sai näinä vuosina toimia sijaisemänä varsoille, joiden omat emät eivät olleet niitä hyväksyneet tai olivat syystä tai toisesta kuolleet tai vahingoittuneet niin, ettei varsasta huolehtiminen onnistunut.
Emä: Lingen Donauquelle oli suuri ja romuluinen tammaksi, käyttäytyi kuin ruuna ja hyppäsi junioreiden ensimmäisenä isojen luokkien ratsuna kohtuullisella menestyksellä. Ei kerännyt katseita kisapakalla eikä kotona, mutta odotas vaan kun omistaja vilautti papereita: sen jälkeen kaikkia kiinnosti. Emälinjaltaan Saksan tunnetuimpia (mm. Donauworth GER, esteratsastuksen MM-kilpailuiden II-sija), isälinjaltaan tasalaatuista estesukua (tunnettu eritoten hyvästä hyppytyylistään ja jalka-asennoistaan). Toimiva jalostustamma myös heikompien orien kanssa: jätti tasaista jälkeä orista huolimatta. Jälkeläisistä kantakirjassa kaksi oria sekä kolme tammaa. Emänisä: Siegfried IV oli komea, suuri estehevonen, joka pääsi kilpailemaan ihan kansainvälisellä tasolla asti. Ori sai erityistä kiitosta pelottomuudestaan ja sitä kautta rohkeudestaan: se hyppäsi esteen kuin esteen ja kielsi erittäin harvoin. Tyttärestään Lingen Donauquellesta poiketen ori oli rakenteeltaan erittäin hyvä ja kantakirjaustilaisuudessa se sai erityisen paljon pisteitä juuri jaloistaan. Pää olisi saanut olla ehkä vähän jalompi - mutta mitäpäs moinen kilpahevosessa haittaakaan, eihän sitä estettä sillä päällä hypätty! Siegfried IV:tä käytettiin harmittavan vähän siitokseen, sillä myöhemmin sitä on ruvettu arvostamaan sukupuussa vahvana periyttäjänä erinomaisten jalkojensa ja hyppykykynsä suhteen. Emänisänisä: Zschepplin Wendel oli rauhallinen, tasaisen varma estemestari, joka monien jälkeläistensä tavoin menestyi hyvin kilpamaailmassa. Se hyppäsi kevyesti 160cm-luokkia ja sai ne näyttämään lasten leikiltä. Jotkut sanovatkin, että tämä ori osasi lentää. Zschepplin Wendel oli myös paljon käytetty ja pidetty siitosori, joka osallistui niin westfaleninhevosen kuin monen muunkin puoliverirodun jalostukseen Saksassa. Emänisänemä: Waldettea sanottiin pieneksi ja piskuiseksi - ei lainkaan niin hyväksi rakenteeltaan kuin suku antoi olettaa - mutta mikään musta lammas tammasta ei kuitenkaan tullut! Waldette oli erinomainen esteratsu varman ja peräänantamattoman luonteensa takia, ja vaikka tamma olikin kooltaan pienehkö, se liisi korkeidenkin esteiden yli kuin vettä vaan. Vaatimattoman näköinen pieni eläin saikin mainetta ja kunniaa, eikä sen omistaja malttanut olla käyttämättä sitä paria kertaa jalostukseen vanhusiällä. Tämäkään ei osoittautunut tamman kohdalla virheeksi, sillä Siegfried IV:stä tuli hieno ja suorituskykyinen hevonen, kun Waldette risteytettiin itseään huomattavasti isomman ja jalomman orin kanssa. Emänemä: Lingen Reinhild on haluttu nimi westfaleninhevosen sukupuussa - ei ehkä niinkään tamman itsensä, mutta sen emäisäyhdistelmän vuoksi. Lingen Reinhild itse oli enemmän siitostamma, kuin kilpahevonen ja jätti jälkeensä monta toinen toistaan hienompaa varsaa. Lingen Donauquelle ei ehkä ole sieltä kauniimmasta päästä, mutta jalostustammana se on parhaiten menestynyt Reinhildin jälkeläisistä. Emänemänisä: Eisenhardt oli äärimmäisen hieno esteratsu - eihän sitä muuten olisi koskaan Donauworth GERille käytettykään. Yhtä suureen menestykseen, kuin Sebastienin emänemänemä ei ehkä tämä hieno ori päässyt, mutta eipä Eisenhardtista mitään huonoa sanottavaakaan ole: se oli kylmäpäinen, rohkea, mutta viisas estehevonen, johon hieman kokemattomampikin ratsastaja saattoi luottaa. Eisenhardtin hyppytyyli ei ehkä ollut sitä kauneinta katsottavaa, mutta se ylitti kunnialla suurempiakin esteitä. Jalostuskäytössä ori oli suhteellisen lyhyen aikaa, mutta sen varsat ovat menestyneet poikkeuksellisen hyvin sekä kilpa-, että jalostussaralla. Emänemänemä: Donauworth GER on Sebastienin suvun ehdoton helmi, esteratsatuksen MM-kisoissa II-sijalle hypännyt tamma, jonka menestys ei kuitenkaan tullut kenellekään yllätyksenä; jo varsasta lähtien nähtiin, että tälle tammalle kehittyisi erinomainen rakenne ja hyvä hyppytekniikka. Donauworth GER aloitti kilpailemisen varsin nuorella iällä, mutta todellinen menestys sille tuli kymmenvuotiaana, kun se sai hopeaa MM-kilpailuissa. Nelitoistavuotiaana tamma vedettiin eläkkeelle kilparadoilta ja se pääsi nauttimaan onnistuneen elämänsä onnistuneista loppuvuosista omien varsojen kanssa. Tamma osoittautui hyvän esteratsun lisäksi myös hyväksi emäksi ja sen jälkeläiset ovatkin hyväluonteisia ja tervejärkisiä hevosia.
Maecenas pede nisl, elementum eu, ornare ac, malesuada at, erat. Proin gravida orci porttitor enim accumsan lacinia. Donec condimentum, urna non molestie semper, ligula enim ornare nibh, quis laoreet eros quam eget ante. Aliquam libero. Vivamus nisl nibh, iaculis vitae, viverra sit amet, ullamcorper vitae, turpis. Aliquam erat volutpat. Vestibulum dui sem, pulvinar sed, imperdiet nec, iaculis nec, leo. Fusce odio. Etiam arcu dui, faucibus eget, placerat vel, sodales eget, orci. Donec ornare neque ac sem. Mauris aliquet. Aliquam sem leo, vulputate sed, convallis at, ultricies quis, justo. Donec nonummy magna quis risus. Quisque eleifend. Phasellus tempor vehicula justo.
Suurikokoinen westfalenori Sebastien oli varsinainen mallioppilas käsitellä. Tällä herralla toden totta oli käytöstavat hallussa ja hampaiden hoitaminenkin sujui tuosta noin vaan ilman rauhoittelua. Pienen hetken herra asiaa ihmetteli, mutta alistui sitten kohtaloonsa ja seisoi oikein nätisti paikallaan koko lyhyen hoidon ajan. Tämän suu oli melko hyvässä kunnossa, eikä syytä raspaamiseen useammin kuin vuoden välein ole tarvetta. Hieman epätasaisuutta hampaiden pinnoilla toki oli, mutta ei mitään maailmaa mullistavaa, ja nopeasti ori olikin jo valmis ja saipa se herkkunsakin, jonka on kuulemma aina tottunut saamaan käyttäytyessään esimerkillisesti käsiteltäessä.
Käynnin jälkeen Sebastien pääsi pienelle kävelyretkelle maastakäsin ohjattuna. Ori käyttäytyi mallikkaasti ja rauhallisesti seurasi taluttajaansa tottuneesti. Vapaapäivän kunniaksi se pääsi sitten tarhaansa kaverinsa Rimin kanssa, jonka kanssa tämä innostui pieneen leikkiinkin.
22.01.2016, Eläinlääkärin vierailu by Cherry (117s)
Suurikokoinen westfalenori Sebastien oli varsinainen mallioppilas käsitellä. Tällä herralla toden totta oli käytöstavat hallussa ja hampaiden hoitaminenkin sujui tuosta noin vaan ilman rauhoittelua. Pienen hetken herra asiaa ihmetteli, mutta alistui sitten kohtaloonsa ja seisoi oikein nätisti paikallaan koko lyhyen hoidon ajan. Tämän suu oli melko hyvässä kunnossa, eikä syytä raspaamiseen useammin kuin vuoden välein ole tarvetta. Hieman epätasaisuutta hampaiden pinnoilla toki oli, mutta ei mitään maailmaa mullistavaa, ja nopeasti ori olikin jo valmis ja saipa se herkkunsakin, jonka on kuulemma aina tottunut saamaan käyttäytyessään esimerkillisesti käsiteltäessä.
Käynnin jälkeen Sebastien pääsi pienelle kävelyretkelle maastakäsin ohjattuna. Ori käyttäytyi mallikkaasti ja rauhallisesti seurasi taluttajaansa tottuneesti. Vapaapäivän kunniaksi se pääsi sitten tarhaansa kaverinsa Rimin kanssa, jonka kanssa tämä innostui pieneen leikkiinkin.
20.01.2016, Uusi koti by VRL-14333/VRL-14361 (254s)
Trailerin parivaljakko, johon kuuluivat kaksi uutta tulokasta, ruunikko Menni-tamma ja rautias Sebastien-ori olivat hyvin sopuista matkaseuraa. Saapuessani musta traileri auton perässä Savagen pihaan, kurkkasin traileria kuvaavaan kameraan. Hevoset vaikuttivat hieman väsyneiltä, mutta rauhallisilta. Ennestään tutut hevoset olivat mukisematta menneet traileriin, enkä ollut ainakaan vielä joutunut kaksikon kanssa suurempiin ongelmiin. Pihalla odottivat jo tallityöntekijät Casper ja Oliveia, joiden kasvoilta loisti selvästi kiinnostus. Kun sitten viimein hyppäsin ulos autosta, riensi Casper laskemaan lastaussiltaa moikattuamme. Puhellen pujahdimme sisälle traileriin hakemaan hevosia. Oliveia irroitti läsipäisen Mennin ja minä puolestani menin Sebastienin luo. ”Jos mä menen Sebastienin kanssa ensin?” kysyin tammaa hymyillen silittävältä tytöltä. Tämä nyökkäsi irroittamatta katsettaan tammasta. Soin tälle lempeän hymyn ja ohjasin hellästi oria peruuttamaan. Rauhallinen ori tuli ulos nätisti katsellen samantien ympärilleen uteliaana. Suoraan tallipihalta avautui näkymä kauemmas tarhoille, josta cremellon värityksen omaava Charles hirnahti uusille tulokkaille. Sebastien kajautti ilmoille vastauksen, josta Menni vasta innostui ja tuli vauhdilla alas trailerista. Oliveia pysy kuitenkin tämän perässä, vaikka riimunnaru taisikin vihlaista ikävästi kättä. Tamma pyörähteli ihmeissään nuoren naisen ympärillä, joka parhaansa mukaan piti kiinni ruunikon riimunnarusta. ”Viedään hevoset samantien ulos, sillä takana on kuitenkin ollut seisomista. Otetaan Sebastienin kaveriksi Rim ja Menni tulis varmaan juttuun Tieran kanssa”, ohjeistin. Casper lupautui hoitamaan auton trailereineen oikeille paikoilleen, kun lähdimme viemään uusia hevosia tarhaan.
Pienen tovin kuluttua hevoset olivat tarhoissaan ja molemmat näyttivät tulevan hyvin toimeen tarhakavereiksi saatujen hevosten kanssa. Eritoten Rim ja Sebastien tekivät heti tuttavuutta keskenään. Molemmat sopeutuisivat varmasti nopeasti uuteen kotiinsa, tai ainakin toivoin niin. Useampikin työntekijä tuli katselemaan uusia tulokkaita, jotka olivat heti uteliaina tutustumassa ihmisiinkin.
